lauantai 30. heinäkuuta 2016

Elokuu lähestyy



Maanantaina onkin sitten jo kesäkuukausista viimeinen eli elokuu. Taas se ns varsinainen kesä on jo ns ehtoopuolella. Koulut alkavat parin viikon päästä ja arkia alkaa taas. Onneksi minulla LOMA! Kyllä sitä jo odotankin!


Kulunut viikko on ollut helteinen. Pakko on ollut jo kaivovedellä kasvimaatakin kastella. Ja omaa kurkkua varsin kitkerällä maistiaisolueella.


Tänään tuossa aikaisemmin hiukan kolisi ja vettäkin tuli, voi olla että tulee lisääkin vielä.
Kasvarissa meloni on kasvanut jo komeasti, kun vaan muistaisin varmaksi, että olivatko minimeloneja, jolloin koko alkaisi olla jota kuinkin maksimissa? Onttoa kuminaa ei vielä kuulu, eli eivät vissiin ole vielä kypsiä.



Kaaleistakin on jotain tulossa, kun ovat kasvattaneet uudet lehdit, eikä kaalikoit syöneet ns sydäntä.




Samettiruusut ovat niitä joka vuotisia varmoja lopelioitten kanssa.




Zinnat kukkivat ja yhdessä on "kaksoset". Toinen ns. erilaisuus on neilikkaruusun kaksivärinen kukinto.




Pörriäisiä tykkää olla isotähtiputkessa. Nämä kaverit saivat vettä päälleen.




Pensasmustikat kypsyvät pikkuhiljaa eritahtiin. Marjatuomipihlajaa on jo pakkasessa jokunen litra. Herukat alkavat olla poimintakypsiä, muttei hengenhätä vielä ole niiden kanssa.
Sainpa tässä helteillä yhdet neulotut tossutkin valmiiksi.



 
Hyvää viikon vaihdetta!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kasvarissa kukkii



Munakoiso. Voi, että miten kaunis kukka sillä onkaan. Jo pelkästään siihen olen tyytyväinen, toivottavasti vielä ehtii itse syötävä hedelmäkin(?) tulla. 


Pieni nuppu



14.7 kuvattu
 
Kukka on ollut monta päivää, saas nähdä koska alkaa näkyä onko hedelmöittynyt.  Olen yrittänyt niitä tupsutella. Olen myös latvonut kasvit, etteivät liian korkeiksi tule.



 17.7. kuvattu

Tänään kuvattu
 
Hedelmöittämisessä onkin ollut ongelmia vesimelonin kanssa. 




Piti oikein alkaa hakea tietoa, että miten ne melonit kehittyy ja piti alkaa avittaa, kun noita pörriäisiä ei tarpeeksi kasvarissa ole. No, nyt on pari pientä selvästi kasvanutta alkua, toki vielä ei sovi nuolaista;). Meloni on kasvanut katossa kiinni olevaa narua pitkin ylös ja nämä alut ovat siellä yläpäässä, että mukavaa, jos niistä hiukankin painavia tulee..




Paprikat kukkivat myös paljon, mutta noista ei enää ehdi tulla paprikoita, mutta muutama hyvä alku on ja ne jaksavat varmasti kasvaa kunnon kokoisiksi. 




Tämä ilmeisesti on chili, nyt siinä on lisää kukkia ja alkujakin. Tämä yksilö iti vasta kasvarissa, enkä edes tiennyt mikä oli, kun olin jo luullut ettei mikään yhtään idäkään. Sen tiesin, ettei rikkaruoho ole, joten annoin kasvaa. Se kasvattaa chilin alkuja toivottavasti vielä pitkään.
J.K. Ja meni metsään oikein kunnolla, valveutunut bloginlukija varoitteli, että kyseessä mustakoiso. Lähemmin tarkasteltuna todellakin on pahanlaatuinen ja myrkyllinen rikkakasvi. Eli hävitetty on, ennenkuin ehti poksauttelemaan mustaksi muuttuvista marjoistaan siemeniä sinne tänne!!




Tomaatissa(Tiger) on jokin mutaatio, kaikki kukat yhdessä rykelmässä ja samoin siis kehittyvät tomaatit, aika erikoinen rypäle. Pari tomaattia inan punertaa vasta.



Kirsikkatomaatissa on ainakin paljon alkuja, hyvin on tänä vuonna tomaattieni hedelmöitys onnistunut. Samoin kurkkuja tullut erittäin hyvin viime vuoteen verrattuna.




Kaskinauriit ovat saaneet riittävästi vettä, etteivät ole olleet karvaita, vaikkei niin kauheasti ole vettä satanutkaan. Kaivovedellä ei kuitenkaan ole vielä tarvinnut kastella yhtään. Kiitos varastoon laitetun rännin. On saanut kerätyksi sadevedestä hyvin kasteluvedet.


Vaikka omat kaalit ovat mitä ovat, onneksi ammattiviljelöiden kaalit ovat onnistuneet. Kokeilin grillissä pekonilla käärittyjä kaalin paloja. Ne olivat todella hyviä, tosin kuvan maalaismakkara ei ollut makuuni.. pekoni-kaalit eivät edes tarvinneet mitään maustetta, kunhan ei grilli ole liian kuuma, niin hyvää tulee!


Ostin tällaisen savipadan, puoleen hintaan, meidän ulkopönttöuunia varten. 


Siinä vasta hyvää ruokaa saa tulemaan ja kaikki samassa. Tänä kertana kaikilla oli niin kova nälkä, ettei valmiista sapuskasta saanut kuvaa. Sattumalta myös löysin juuri padalle tarkoitetun keittokirjan kirjaston poistoista. Kirjastosta sai (kontti kaupalla) ottaa mukaansa vanhoja kirjoja! Vähän tuli mukaan askerteluakin varten vanhoja kirjoja..


Misu sai tänään rokotuksen ja vanha kissa pari satsia matolääkettä=65,20e. Vieläkään eivät tule juttuun, niin paljon ei murinoita enää onneksi kuulu kuin alussa. Misu vaan hyökkää kohden, vähemmästäkin sihinöiti siitä tulee. Viikonloppu lähetyy, menkää vaikka mustikkametsälle! Minä menen töihin:(

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Voi kaalikoi







Tänä vuonna ei totta vieköön syödä lehtikaalishipsejä! Kanat saavat rippeet, jotka kaalikoit ovat jättäneet, eli pelkän ruodin!
Kaalikoita on ollut tänä vuonna satakertaisesti viime vuoteen verrattuna kertovat hyönteistutkijat. Eikä tarvitse edes olla tutkija, että sen päätelmän voi tehdä. Lehtiä ravisuttamaalla niitä pikku perhosia lenteli niin, että itsekin huitoi niitä paniikissa pois. Ei ole ihme, että kaalien lehdit ovat pitsiä. Tässä kaalikoi kuvassa parvet ovat vasta rantautuneet pihallemme.


Koit ovat iskeneet myös ensimmäsitä kertaa laittamaani parsakaaliin ja kaskinauriin lehtiin. Laitoin hyönteissyötiksi myös krassia, nekin ovat kelvanneet kaalikoille. 




Muut ovat säästyneet. 







No ei voi mitään, kirvoja on ollut toisessa luumupuussa hirmuisesti. Sinipallo-ohdakkessa en ole ennen nähnyt kirvoja, mutta sen sijaan ukonhatussa on niitä joka vuosi.




Samoin nyt kukintansa aloittavassa neilikkaruusussa, joka vaivoin säilyi hengissä talvesta, on aina kirvoja.


Omenoita ainakin näyttäisi tulevan.


Myös metsässä näyttäisi mustikoita olevan. Sen verran olen poiminut, että piirakka on tehty ja hiukan pakkaseen laitoin. Ihan eivät vielä ole kunnolla kypsiä.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Misu kisu



Meillä on vuosia sitten ollut pitkäkarvainen kissa, mutta kun muutettiin uuteen paikkaan, se hävisi ensimmäisen ulkoreissunsa aikana. Sen jälkeen ei saatu enää samasta emästä pitkäkarvaisia meille, ja nyt kyseinen emokissa on jo ollut pitkään kissojen taivaassa. 


Nyt tuli tilaisuus saada kahdesta eri pentueestakin pitkäkarvainen pentu. Ensin pähkäiltiin sukupuolta ja sitten sitä, että miten kaikki tottuvat toisiinsa, siis kissat ja koira.
Koiran kanssa ei ole ongelmia ollut. Misu on jo pienestä asti tottunut koiriin ja lapsiinkin, joten on varsin peloton tapaus. Meidän koira taas on tottunut kissoihin, tosin ei noin pieniin, mutta ei ole onneksi tuuppinut ja tumpannut pentua.


Sensijaan meidän vanha kissa ei ole halunnut tuttavuutta tehdä. Ensimmäisellä kerralla oli melkein saanut sydärin, että mikä tuo on, oli ollut häntä paksuna, sihissyt ja murissut ja lopuksi mourunut äänekkäästi. Nytkin muutaman päivän jälkeen katsoo silmät suurina missä se otus on. Kulkee hiipien maata viistäen ja haistellen. Ja lähtee poispäin, kun pentua lähemmäksi tuodaan. Emme ole uskaltaneet pennun antaa olla silloin vapaana. Se on niin utelias ja haluaisi tutustua toiseen kissaan. Koskakohan ne uskaltaa jättää edes vahdittuina vapaana olemaan yhdessä. Misusta on kuitenkin tarkoitus myös tulla ulkokissa, joten se saa tovin kasvaa, että pärjää ulkona ison kissan kanssa. Ei tuosta Söpöstä tiedä vaikka tappaisi pennun, se kun on aika peto. Onko kokemuksia vanhan narttu kissan ja pennun yhteiselosta, tuleeko siitä lopulta ainakin siedettävää??






Nyt ollaankin jo hyvällä alulla heinäkuuta, mihin se kesäkuukin oikein meni? Vielä on siltin kesäkuukausia hyvästi jäljellä.





Mansikoita tulee, ensimmäisen kaskinauriin söin tänään, kasvarikurkkuja on jo tullut tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Vielä odottelen, että munakoisoon tulisi edes nuppuja. Myös selvästi kasvun alkuun lähtenyt vesimelooni odotuttaa itseään.


Pionit kukkivat varsin onnettomasti, vanha komea puska pienetyy ja kituu. Pitäiskö kaivaa ylös vihdoinkin?


Karhun vatukoita on aikakin tulollaan paljon.
Kesälomaa saa vielä odotella, mutta onhan niitä vapaapäiviä:)